Osa tutkijoista (esim. Crawford, 2003) niputtaisi tosiaan nuo yhteiseen kategoriaan -- on kyse samantyyppisistä ilmiöistä.
Käsitteiden liukuvuuteen ja niiden eksaktin käytön hankaluuteen liittyy mm se, että simuloinnista voidaan tehdä erityyppisiä pelejä ja toisaalta erilaisia pelityyppejä on sovellettu ja kehitetty simuloinneiksi.
Tiina hyvä ja selkeä ajatus, jonka esitit, että simulaatiot tiukemmin todellisen elämän tilanteisiin vs. roolipelit fiktiivisempiä.
Ladoussen (1987) mukaan sosiaalinen simulaation voi ymmärtää käsitteenä laajemmaksi kuin roolipelaamisen. Sosiaalisista simulaatioissa on kuitenkin roolipelin elementtejä..
Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä Päivi kanssasi, että mutkikasta on ja käsitteiden käyttöä olisi hyvä tarkentaa. Riittääkö sitten se, että määrittelee itse mitä tarkoittaa, kun perustelee täsmällisesti, mihin ja missä yhteydessä käsitettä käyttää?
Kolmas sukulaiskäsite tässä sopassa on leikki tai leikillisyys, ettei menisi liian yksinkertaiseksi. Järvisen (1999) mukaan pelien ja leikkien ero on hienovarainen, leikit kuitenkin yleensä vapaamuotoisempina kuin pelit, joissa säännöt ja kilpailullisuus ovat tärkeitä pointteja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyviä pointteja. Tuli tästä taas mieleen omat kokemukset: omassa opetuksessani olen yliopisto-opettajien kanssa hyödyntänyt roolipelejä usean vuoden ajan ja aina joku on sitä mieltä, että on kyse vain tyhmästä leikistä, josta ei voi oppia. Tietynlainen rajoittunut ennakkoasenne estää aikuisia ihmisiä "leikkimästä" keskenään. Oppimisen pitäisi ilmeisesti olla mieluiten "luentomuotoista tiukkaa asiaa" ja pelit ovat automaattisesti typerää pelleilyä :-). Monet opettajat eivät näe kovin helposti, miten voisi opiskella/oppia uusilla tavoilla ja eri tavalla kuin sillä, jota he itse käyttävät omassa opetuksessaan.
Lähetä kommentti